| |
Molemmat muusikot ovat omien perussoittimiensa, piano ja harmonikka, vahvoja ammattilaisia. Esityksessä käytetyt soittimet piano, harmonikka, matkaharmooni, claviola, vanha kunnon Rhodes-sähköpiano sekä miniflyygeli antoivat persoonallista lisää sointiväreihin laulumusiikin taustoissa, sekä moni-ilmeisen musiikin instrumentaaliosuuksissa. Soittimien käyttöä myös säädeltiin järkevällä tavalla, jolloin niiden ominaispiirteet saatiin esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kahdelle muusikolle sälytetty suururakka hoitui VIljamaan ja Juholan toimesta tyylinmukaisesti, ammattimaisesti ja vaivattomasti.
Toni Hannula, Karkkilan tienoo 13.8.2008 (Maria de Buenos Aires -ensi-lta, muusikkoina Johanna Juhola ja Milla Viljamaa)
Aivan yhtä tiivis, mutta täysin toisenlainen oli tunnelma gaalassa kantaesityksensä saaneessa Jorma Uotisen heille (Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen) tekemässä duoetossa Kadonnut kuu – Lost moon. Se oli kaunis ja väkevä tuokiokuva vanhenevan pariskunnan rakkauden muistoista. Sen sisältö oli myös lohdullinen: vaikka elämä kolhii, keho rapistuu ja tunteet muuttuvat, lämpö ja hellyys eivät katoa, jos niiden haluaa säilyvän. Upean esityksen kaihoisaa tunnelmaa kantoi myös Milla Viljamaan ja Johanna Juholan taidokkaasti esittämä Astor Piazzollan ja Viljamaan musiikki.
Annikki Alku, Savon Sanomat 16.6.2008 (Kadonnut kuu – tanssiteos, Kuopio tanssii ja soi -festivaali, musiikki Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola)
Yhtyeen soitinvalikoima oli runsas ja sen myötäsointivärikin rikas ja monimuotoinen.
Spontaanin Vireen esittämät kappaleet kertoivat tarinoita vaikka yhdessäkään niistä ei laulettu. Korkeatasoista ja riemastuttavan energistä esitystä oli ilo olla mukana kuulemassa ja kokemassa.
Sirpa Sutinen, Pogostan Sanomat 1.5.2008 (Spontaani Vire -yhtyeen konserttiarvostelu)
Now it´s her (Johanna Juhola) turn to shine, on this duoalbum. Under Alakotila´s guidance she has blossomed into another of Finland´s stunning accordionists, and has developed her own musical style, retaining the grace of players like Kalaniemi (Maria) yet bringing an almost raw edge to her own compositions. This is CD of sheer joy from two fine musicians. ****
Fiona Talkington, Songlines 3/2008 (Timo Alakotila & Johanna Juhola: Vapaassa Tilassa -levyn arvostelu)
Levyn kiinnostavimmat sävellykset ovat harmonikansoittaja Juholan kynästä. Sylvesteri huokuu ranskalais-djangomaista tunnelmaa ja yltyy intensiteetiltään hurjaksi; viulussa taituroi Pekka Kuusisto, Myös harmonioiltaan ovelasti rakennettu Yli siniviivan, jossa vierailevat Petri Hakala (mandoliini) ja Roger Tallroth (kitara) sekä raivoisaa elämänvoimaa pursuava Kevään ensimmäinen tango ovat komeita.
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 21.12.2007 (Timo Alakotila & Johanna Juhola: Vapaassa Tilassa -levyn arvostelu)
Kolmen naisen yhtye Las Chicas del Tango on julkaissut tangolevyn, mikä on yksi hienoimmista mitä Suomessa on kuultu...Moresin Uno, Gardelin Volver ja Piazzollan Vuelvo al Sur ja Yo soy Maria ovat tuttuja, mutta nämä sovitukset tekevät niistä aivan uudenlaisia mestarillisella tavalla. Sovitukset ovat muusikoiden omaa käsialaa...Kukka-Maaria Ahonen on verevä-ääninen laulaja, jonka väkevät tangotulkinnat jättävät useimmat iskelmien maailmasta tunnetut laulajat kauas taakse.
Kimmo Mattila, Hanuri-lehti 4/2007 (Las Chicas del Tango: La voz Femenina -levyn arvostelu)
Las Chicas del Tango versioi Piazzollaa ja muita klassikoita juuri sopivan pelottavasti, tunteiden äärirajoilla. Parilla omalla sävellyksellä trio tulee myös luoneeksi oman tyylinsä, jossa tango nuevo yhdistyy ugrimelankoliaan.
Johanna Juholan ja Milla Viljamaan soitto on hitsautunut yhteen monissa duoprojekteissa: rytmit iskevät kuin korkeajännitys, ja flyygelin jykevät bassot kannattelevat harmonikan vetäviä sooloja. Parivaljakko luottaa toisiinsa ja se kuuluu heittäytymisenä.
Kokonaisuus kelpaisi mille tahansa Buenos Airesin lavalle, etenkin kun syyskuisen levynjulkaisukeikan perusteella tangotytöt osaavat asiansa myös livenä.
Kare Eskola, Rondo 11/2007 (Las Chicas del Tango: La voz Femenina -levyn arvostelu)
Mikäli Ottawan yleisössä odotettiin perinteistä haitari- ja viulumusiikkia, saattoi kaksikon monimuotoinen musiikillinen ilmaisu yllättää - mutta varsin iloisesti. Dueton soitto oli häikäisevän taitavaa, leikkisää, herkkää ja intohimoista. Muusikoista välittyvä lämpö ja esiintymisen ilo välittyivät Alumni-teatterin viimeiseen penkkiriviin asti, ja viimeisten sävelten vaiettua yleisö osoitti seisaaltaan suosiota. "Fantastista", useat konserttivieraat luonnehtivat tunnelmiaan konsertin jälkeen. Kuusiston ja Juholan häikäisevän soittotaidon lisäksi heidän raikas ja välitön esiintymistyylinsä herätti ihastusta yleisössä.
Suvi Turja (Kraft Duon marraskuun 07 Ottawan konsertin arvostelu)
Pianisti, säveltäjä ja sovittaja Timo Alakotila on Suomen nykyetnon pioneereja. Lähes kaikki Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston nuoret kosketinsoittajat ponnistavat Alakotilan tyylistä, joka perustuu kirkkaille harmonioille ja vahvalle, aksentoidulle rytmille. Johanna Juhola taas on 2000-luvun vastine 80-luvun Maria Kalaniemelle, siis harmonikansoittaja, jonka soitossa perinne yhdistyy modernimpiin vaikutteisiin, esimerkiksi tango nuevoon, jazziin ja konemusiikkiin.
Ahtaat rajat tyylilajien välillä ylittyvät komeasti, kun Alakotila ja Juhola sekoittavat improvisaatiota pohjoismaiseen perinteeseen. Uskaltaisin silti lokeroida tämän tyylin konserttisalikansanmusiikiksi. Se on tarkoitettu keskittyneesti kuunneltavaksi, mutta ei vastaa niin sanottua konserttimusiikkia, vaan edellyttää etnon vivahteiden ja tyylien tuntemusta.
Kare Eskola, Uudet Levyt, YLE Radio 1 27.9.2007 (Timo Alakotila & Johanna Juhola: Vapaassa Tilassa -levyn arvostelu)
Johanna Juhola (s.1978) on se moderni hanuristi Sibelius-Akatemian kasvattamista, viime vuosina voimakkaasti esiin tulleista nuorista huippumuusikoista, joka nostettiin näyttävästi lavalle Eurovision laulukilpailujen semifinaalissa. Hänen esiintymisensa Suomen ainoissa euroviisuissa oli perusteltua. Kuuluuhan Juhola muun muassa Kimmo Pohjosen ohella niihin, jotka ovat luoneet uutta suomalaista hanuritaidetta raikkaalla otteella ja tehneet sillä myös mainetta maailmalla.
Juholan sooloalbumi Miette oli yksi viime vuoden kauneimmista kotimaisista levyistä.
(Mi Retornon) Kappaleet ovat toiveikkaampia, hauskempia ja leikkisämpiä kuin ne suomalaisen tangoperinteen tutut tummanpuhuvat klassikot. Silti siulun tuntojen koskettaminen ei ole kadoksissa. Ollaan vain urbaanimmassa ympäristössä. Riemukkain esimerkki on Tango Hississä, jossa vierailee lukuisten muusikoiden kanssa yhteistyötä tekevä Pekka Kuusisto veikeästi viulua soittaen.
Tero Salonen, Aamuposti 29.6.2007 (Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola: Mi Retorno -levyn arvostelu)
Las Chicas Del Tangon lähestymistapa tangoon on taiteellisen haastava pikemmingin kuin tangomarkkinallinen. Astor Piazzolla- ja Carlos Gardel -klassikkokaman lisäksi kuullaan kolmikon omia kappaleita. Laulukieli vaihtelee suomesta espanjaan.
Levyn päätösnumero on komeaa kuultavaa jos joku. Piazzollan As Ilhas -tangoon syntyy huumaava, crescendomaisesti kasvava imu.
Tällaisen musiikin rytmitys ja koossapito tarjoavat pienkokoonpanolle haastetta, kun Juhola ja Viljamaa rakentavat mieluummin ilmavuuden ja tauottamisen kuin tönkkösuolatun rymistelyn varaan. Laulajalta edellytetään hyvää ajoitusta, jota Kukka-Maaria Ahoselta kyllä löytyy. Hänen äänessään risteilee teatraalisesti ensimmäisen tyttöystävän ihanuutta, äidin lämpöä, eteeristä keuhkotautista taiteilijatarta ja vähän pahaperseisesen eksän ämmämäisyyttäkin.
Suonna Kononen, Karjalainen 2.8.2007 (Las Chicas del Tango: La Voz Femenina -levyarvostelu)
Levy kannatti tehdä. Viljamaan ja Juholan sovitukset potkivat rytmisesti tarpeeksi terävin koroin, argentiinalaisenmateriaalin parissa kun ollaan.
Sueno de Barrilete, tutumpi Vuelvo al Sur ja Yuyo Verde toimivat hienosti..
Kukka-Maaria Ahonen laulaa kautta levyn vivahteikkaasti fraseeraten, eläytyen ja ajatuksella. espanjaksi ja suomeksi.
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 9.8.2007 (Las Chicas del Tango: La Voz Femenina -levyn arvostelu)
Reverie on yksi parhaimpia näkemiäni nykysirkusesityksiä. Tunnin mittaisessa teoksessa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Esitys uskaltaa luotta hitauden maagiseen voimaan, joka antaa merkityksen pienimmällekin eleelle näyttämöllä. Tunnelma ja esiintyjien suvereeni taitavuus imaisevat katsojan mukaansa sukellukselle mielen tuntemattomaan.
Annikki Alku, Uutispäivä Demari 16.7.2007 (Reverie-nykysirkusesitys Jyväskylän Kesä -festivaalilla, musiikin sävellys Johanna Juhola ja Milla Viljamaa)
Suomalainen tango ei ole entisensä.Siitä pitävät huolen nuoren polven kansanmuusikot pianisti Milla Viljamaa ja haitaristi Johanna Juhola.
Tekijöiden sävellystyylit eroavat toisistaan tunnistettavasti. Viljaman suoraviivainen lähestyminen tasapainottaa Juholan arvoituksellisuutta ja luovaa vimmaisuutta, tai päinvastoin. ****
Kaisa Pastila, Eeva heinäkuu 2007(Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola: Mi Retorno -levyn arvostelu)
Milla Viljamaa ja Johanna Juhola ovat todistaneet taituruutensa Astor Piazzollan parissa. Tangoduon toisella albumilla piano ja hanuri keskustelevat ennakkoluulottomasti. Tango soi jännittävänä, rauhattomanakin, mondeeniin tyyliin kiihkeänä. Tätä mukaan kesäiltaan. ****
Tuija Halmekoski, Anna 14.6.2007 (Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola: Mi Retorno -levyn arvostelu)
Multi-instrumentalistit Johanna Juhola ja Pekka Kuusisto ovat synnynnäisiä performanssitaiteilijoita.
Lauri Otonkoski, Helsingin Sanomat 20.1.2007 (Tapiola Sinfoniettan Sinfonisia Fantasioita Tapiolasalissa)
Nainen kadottaa todellisuutensa ja löytää samalla toisen missä entinen ei päde. Päivätajunnan kääntöpuolellamikään ei ole ennustettavaa... Unelmia, unia, painajaisia. Toteutus toimii ja suorastaan lumoaa. Unenomaista tilaa korostaa Johanna Juholan ja Milla Viljamaan salakavalasti unelmiin tuudittava musiikki... Korkokenkäkavalkadi on hilpeä. Reverielle soisi enemmänkin esityskertoja.
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 6.1.2007 (MedAndraOrd: Reverie 4.-6-1.2007 Aleksanterin Teatterissa)
Ilonpilkahduksena Tsuumi Sound System hoitaa musisoinnin taidolla ja Johanna Juholan sävellyksissä on potkua.
Lotta Skaffari, Trad 5/2006 (Tsuumi: Gourmet-kansalliset pidot 21.9.2006 Aleksanterin teatterissa)
Trokan soitto on kokonaisvaltaista, perinteitä kunnioittavaa ja todella ammattitaitoista.
Yleisö oli kuin hypnoosissa vielä usean sekunnin kappaleen (Juhola:Astoraalinen Polskafantasia) loppumisen jälkeenkin. Juhola onkin tunnustettu Astor Piazzollan taitaja; fakta, joka kuului kiistatta kappaleen maalailemissa maailmoissa.
Antti Jnka-Murros, Keskipohjanmaa 17.12.2006 (Troka Kokkolan konservatorion salissa 15.12.06)
Haitaristi Johanna Juholan ensimmäinen soololevy on upea. Siltä löytyy taiturillista soittoa, mielikuvituksekkaita sävellyksiä ja sovituksia, huumoria, yllätyksiä, herkkyyttä, persoonallisuuta...
Johannan musiikilla on kultaiset reunukset ja aurinkoa matkassaan.
Arja Kangasniemi, Trad 4/2006 (Johanna Juhola: Miette -levyn arvostelu)
Kraftin toinen osapuoli on teatterimusiikkia tehnyt ja muun muassa Trokassa ja Las Chicas Del Tangossa vaikuttava haitaristi Johanna Juhola, joka olikin oiva kumppani herkkää vuorovaikutusta korostaneen parivaljakon kiehtovalle tutkimusretkelle musiikin marginaaleihin. Niillähän innostavimmat elämykset usein koetaan.
Nyt lähdettiin enemmän tai vähemmän etniseltä pohjalta, mutta lopputulos oli tasan tätä päivää...
Juholan haitari soi muhkeasti ja loi upeita harmonioita viulun kanssa. Hänen rakkautensa argentiinalaisen tangon uusiin vaiheisiin kuului tunnelmallisessa soitossa toisinaan voimakkaasti.
Molemmat soittivat myös soittorasialta kuulostavaa miniflyygeliä. Vaikutelma oli lapsenomaisen maaginen. Omien sävelmien ja nerokkaasti käsitellyn RinneRadion Helmen päälle bonukseksi tuli Tommy Lindgren räpäyttämään pari Don Johnson Big Bandin numeroa. Varsinkin One MC, One Delayn pelimanniversio hurmasi.
Jussi Niemi, Aamulehti joulukuu 2006 (Kraft Tamperetalossa)
Pekka Kuusistohan pystyy vaikka mihin, ja kun viulu ei riitä, otetaan mukaan laulu ja vihellyskin. Kun yhtä nopealiikkeisenä partnerina on Johanna Juhola, musiikissa on parhaimmillaan yllätystä ja välittömän keksimisen riemua.
Juhani Koivisto, Kainuun Sanomat 19.7.2006 (Kraft Kuhmon Kamarimusiikissa)
Joskus käy niin, että ns. superkokoonpanot eivät vain toimi. Kraft puolestaan todisti myöhään lauantai-iltana, että parhaimmillaan kahden äärimmäisen lahjakkaan muusikon yhteistyö voi olla hyvinkin hedelmällistä.
Siitä huolimatta, että Juholan ja Kuusiston duossa on hirmuinen määrä osaamista, musiikki ei missään vaiheessa lipsahtanut soittotaidon itsetarkoitukselliseksi esittelemiseksi.
Kuusisto mainitsi jossakin välispiikissään, että vaikeinta kappaleissa on keksiä niille fiksuja nimiä. Kraftia kuunnellessa tuli mieleen, että näin se varmasti onkin: niin irtonaista ja helppoa soittaminen näytti olevan sekä Kuusistolle että Juholalle. Lavalla ollut lämpö ja esiintymisen ilo välittyivät katsomoon.
Iikka Taavitsainen, Keskisuomalainen 17.7.2006 (Kraft konsertti Jyväskylän Kesässä)
Johanna Juhola tekee harmonikalle 2000-luvulla saman kuin Maria Kalaniemi 1990-luvulla - eli yhdistää ajassa kieppuvat musiikki-ilmiöt omaksi, tulevaisuuteen kurkottavaksi tyylikseen, joka löytää kuulijoita myös tradpiirien ulkopuolelta.
Juholan Miette on vaikuttava soolodebyytti - eri bändeissä hän on vaikuttanut jo vuosia. Osaamisesta kertoo paitsi virtuoottinen soitto ja elävät sävellykset, myös loistava yhteistyö muusikkovierailijoiden kanssa.
Kare Eskola, Rondo 7/2006 (Johanna Juhola: Miette levyarvostelu)
Johanna Juhola kulkee muusikkona ja säveltäjänä omaa tietään ja antaa harmonikalle soittimena uusia kasvonpiirteitä.
Kimmo Mattila, Hanuri 2/2006 (Johanna Juhola: Miette levyarvostelu)
Hän (Juhola) on Kimmo Pohjosen ja Maria Kalaniemen ohella yksi haitarimusiikin suurista uudistajista.
Nyrjähtely kohtaa kauneuden, myrsky tyynen, lapsuus vanhenemisen, hilpeys turhantärkeyden. Tuulahduksia unohtumattomuudesta. Mahdottoman kaunista. *****
Tero Salonen, Anna 15.6.2006 (Johanna Juhola: Miette levyarvostelu)
Spontaania energiaa. Musiikki kertoo tarinaa, melodiat pulppuilevat ja sävellykset ovat huolellisesti rakennettuja. Johanna Juholan soolodebyytti on tuore ja hauska.
Tove Djupsjöbacka, Huvudstadsbladet 24.5.2006 (Johanna Juhola: Miette levyarvostelu)
Johanna Juhola ja Pekka Kuusisto tarjosivat Kokkolan Talviharmonikka -festivaalilla harvinaislaatuista herkkua: duon omille sävellyksille perustuva konsertti tulvi musiikillista ilottelua.
Jimmy Träskelin, Trad 2/2006 (Kraft konserttiarvostelu)
Johanna Juhola sulostuttaa kahdella tasolla tätä miehekkään jyrmeää junttalipoota. Ensinnäkin omalla tasollaan, toiseksi herkällä, ilmaisuvoimaisella haitarismillaan.
Hannu Lehtoranta, Trad 2/2006 (Troka: Raharinki levyarvostelu)
Viisihenkisen Trokan juttu ovat energisellä otteella soitetut
pelimannimusiikista ponnistavat omat sävellykset ja sovitukset, joiden
sointi kasvaa orkestraalisen muhevaksi ja rikkaaksi...Harmonikansoittaja
Johanna Juholan Astoraalinen Polskafantasia on mielikuvitusta
kiihottavan visuaalinen kädenojennus Pohjolasta Argentiinan mestarille
Piazzollalle.
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat maaliskuu 2006 (Troka:Raharinki)
Ateljeerin ohjelmisto sisälsi argentiinalaisen tangosäveltäjän Astor Piazzollan, mutta myös duon jäsenten omia sävellyksiä, jotka ovat monipolveilevan tyylikkäitä ja niissä on juovuttavan syvää sisältöä kuin hyvässä viinipullossa.
Jouko Tuomas-Kettunen, Keski-Uusimaa 14.3.2006 (Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola konsertti)
Konserttisolistina poikkeuksellisen pirteän oloinen Johanna Juhola osoittautui paitsi harmonikan suvereeniksi taitajaksi, myös eteväksi kamarimuusikoksi.
Harvoin tapaa solistia, joka näin täydellisesti nauttii musiikin tuottamisesta ja välittämisestä yleisölle ja joka keskittyen omaan suorittamiseen samalla muistaa, ettei ole lavalla yksin, vaan yhteistyössä orkesterin kanssa.
Reijo Anttila, Salonseudun Sanomat 22.3.2005
(Kamariorkesteri Vox Artis, solistina Johanna Juhola)
Spontaani Vire hyödyntää kekseliäässä, hauskassa ja usein erittäin vikkelätempoisessa musiikissaan mielellään balkanilaisia tahtilajeja ja asteikkoja. Pehmeä sähköurkusaundi yhdistettynä terävään harmonikkaan ja
läskibasson notkeaan lässähtelyyn toimi.
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 11.3.2005
(Spontaani Vire yhtyeen konsertti Sellosalissa)
Johanna Juhola tekee haitareineen pienen orkesterin veroista työtä, oikein nautittavaa.
Jukka Kajava, Helsingin Sanomat 23.1. 2005 (Eftersvett 2005, Svenska Teaternin suuri näyttämö, sävellys Johanna Juhola)
.. kriitikot ovat ylistäneet äänitettä. Eikä syyttä, sillä kuulakkaasti soiva musiikki täyttää myös raikkautta hakevan musiikinkuluttajan tarpeita. Yksinkertaisen tyylikäs ja syvälle potkaiseva syke pitää otteessaan, jopa hämmentää valtavalla intensiteetillä.
Jouko Tuomas-Kettunen, Kes
|
|
